keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Day 08 - Most overrated book

Nonniin, jospa nyt joulustressien löystyttäessä otettaan hiljaa mutta varmasti pääsisin jatkamaan tehokkaampaa, tai ainakin tiuhempitahtista bloggailua. Ihanaa joulua tänä rauhaisana joulupäivänä!

Tämä nyt ei ole mikään maailman yliarvostetuin kirja, mutta ensimmäinen mieleeni pomppaava ja viimeisin pettymyksen tuottanut romaani on Don DeLillon Cosmopolis. Luin sen tänä syksynä jo toista kertaa elämässäni, eikä se hetkauttanut minua mitenkään. En saanut kiinni sen pointista, vaikka kuinka yritin keskittyä, ja suhteellisen lyhyeksi romaaniksi sen viimeiseen sivuun asti pääseminen kesti tuskastuttavan pitkään.

Kun luin Cosmopoliksen ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten, kirjoitin siitä vaisuin sanakääntein eräälle keskustelupalstalle, ja yllättäen sain niskaani vastalauseiden ryöpyn. Sain kuulla lukeneeni teosta aivan väärin, ymmärtäneeni siitä vain murto-osan, sekä piteleväni käsissäni klassikkoa, jonka olin juuri häväissyt. Hyvä on, saatan hieman liioitella saamieni kommenttien kärkkäyttä, mutta perusviesti oli kuitenkin se, että vika oli minussa, ei DeLillon tuotoksessa. Päätin siis odottaa omaa kypsymistäni ja paneutua teokseen saavutettuani fiksumman iän, mutta joko olen edelleen liian hölmö ymmärtääkseni Cosmopoliksen nerokkuutta, tai sitten sitä hehkutetaan syistä, jotka eivät koskaan tule tehoamaan minuun.

Kuva
En halua vähätellä DeLillon kykyjä, sillä ymmärtääkseni hän on suuri ja arvostettu kirjailija, jonka taitoja en suinkaan lähde teilaamaan kahden solmuun menneen tutustumisyrityksen perusteella. Mutta koska yritin todella kaikkeni - katsoin jopa elokuvan aikomuksenani tehdä vertaileva analyysi kirjan ja elokuvan pohjalta, minkä suhteen jouduin luovuttamaan ennen kuin sain kirjoitettua sanaakaan - en voi kuin todeta kylmästi, että kun ei toimi, ei toimi. Elokuva oli mielestäni vielä romaania tympäännyttävämpi, sillä en onnistunut katsomaan edes puolikasta. Päätön haahuilu ja loputon dialogi ei iskenyt millään tasolla

Vaikka käsitän, että Cosmopoliksen sanoman voi lukea oivaltavana ja todennäköisenäkin skenaariona tulevaisuudesta, tai vaihtoehtoisesti kärjistyksenä persoonattoman nykyajan digitalisoitumisesta ja sen seurauksista, oli romaani silti hirvittävää puurtamista ja väkisin eteenpäin kahlaamista. Ehkä odotan uudet viisi vuotta ja koetan vihoviimeisen kerran päästä kiinni siihen, mikä on tekevinään Cosmopoliksesta merkkiteoksen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti